Istuin tänään autossa. 700km yhteensä.
Ajelin kohti kotia asiakkaan luota Keski-Suomesta, jossa keväinen päivä oli kaunis ja mieleni kaipaili kantohangille hiihtämään (mikä meinaa olisikaan siistimpää keväisen auringon paistaessa).
Puhelin soi.
Vastasin.
Erään suomalaisen keskisuuren yrityksen operatiivinen johtaja soitti. Hän kysyi, onko minulla aikaa kuunnella. Hän selvästi kaipasi olkapäätä, jota vasten tukeutua ja antaa puheen pulputa. Sanoin, että avaa padot vaan, että mulla on kyllä aikaa. Hän kertoi työstään ja historiastaan tässä firmassa ja leanista ja muutoksesta ja muutoksen saatanallisesta vaikeudesta (hän käytti näitä sanoja). He olivat tehneet nyt kaksi vuotta duunia suorituskykynsä kehittämisen eteen. Heillä oli käynnissä tehostusohjelma, jossa olivat valinneet pääteemoiksi leanin ja erityisesti läpimenoajan puolittamisen. Ne kun kuulemma auttavat yrityksen ongelmiin. Voisi sanoa, että johtaja oli turhautunut.
En kysynyt tarkennuksia. Vielä. Olin kuullut tämän tarinan niin monta kertaa aiemminkin.
He olivat tehneet vaikka: oli 5S, oli Kaizen, oli ‘päivittäisjohtamista’, oli kanban, oli kehitetty sisäistä logistiikkaa. He olivat käyneet kylässä yrityksissä, jotka olivat myös puolittaneet läpimenoaikojaan ja saaneet em. elementit rokkaamaan. He olivat halunneet oppia. Mutta tämä yritys oli karikossa. Johtaja ei enää tiennyt, miten edetä ja mitä tehdä. Heille oli syntymässä kuuluisa ‘lean-allergia’, joka tuppaa syntymään, kun leania lähdetään isolla vimmalla tuomaan taloon ja sitten se typistyy työkaluiksi, hukan metsästykseksi, 5S Auditeiksi ja taulujen edessä pönöttämiseksi.
Oli oikea hetki esittää kolme kysymystä:
1. Olivatko benchmark- yritykset hyvässä kunnossa siksi, että olivat puolittaneet läpimenoajan, ottaneet käyttöön 5S Auditin ja A3- lomakkeen? Vastaus: “Joo, kai…”.
2. Mistä tiedät, että juuri nuo auttoivat? Vastaus: “Niin he kertoivat”.
3. Tutkimusten mukaan lehmät tuottavat enemmän maitoa, kun lehmälle antaa nimen. Johtuuko se siitä nimestä?
Viimeisen kysymyksen jälkeen tuli hiljaista.
Ja hyvä niin.
Johtaja ymmärsi yskän.
He olivat tehneet perinteisen virheen: he olivat apinoineet eleitä, liikkeitä ja näkyviä työkaluja. Mutta ne auttavat itsessään yhtä paljon kuin nimen antaminen parantaa noiden kysymyksessä mainittujen lehmien kykyä tuottaa maitoa. Ne lehmät eivät meinaa tuota enemmän maitoa siksi, että niille annetaan nimet. Ne tuottavat enemmän maitoa siksi, että niiden elinolosuhteet ovat hyvät, niitä kohdellaan hyvin ja niistä välitetään niin paljon, että niille annetaan jopa nimi. Onhan tuossa korrelaatio nimen antamisen kanssa, mutta ei siitä kausaliteettia synny.
Eikä sitä kausaliteettia synny myöskään 5S Auditista, läpimenoajasta tai A3- lomakkeesta. Mutta tämä oudon apinoinnin ja työkalujen käyttöön ottamisen magiaan uskotaan silti liian usein.
Olen nähnyt tuon niin monta kertaa.
Olen ollut työelämässä yli 20 vuotta.
Olen käynyt kymmenissä maissa.
Olen nähnyt satoja yrityksiä.
Olen ollut duunissa usean eri toimialan yrityksissä.
Ja olen oppinut, miten tietyt periaatteet pätevät maanosasta toiseen, yrityksestä toiseen, organisaatiosta toiseen. Kaksi suurinta oppia liittyvät nimittäin kahteen yksinkertaiseen teemaan:
- Jos systeemi on rikki, sitä ei koulutuksin, hymistelyin ja yksittäisin työkaluin korjata.
- Jos ihmiskuva on hierarkkinen, ihmisten ajattelu taantuu ja systeemin kyky tuottaa arvoa taantuu.
Isoja teemoja, eikö vain? Ja veikkaan miltei jokaisen ymmärtävän nämä teemat. Silti niin monessa paikassa nämä asiat jätetään korjaamatta. Ja lääkkeiksi tarjotaan ja ostetaan 5S Auditia, A3:sta, läpimenoajan puolittamista, kroonista hukan metsästystä, palvelumuotoilua, työnohjausta, digitalisaatiota, esimieskoulutusta, sprinttejä, tietojärjestelmiä, etätyötä, erilaisia lean-agile- variantteja juuri omaan täsmätarpeeseen (‘kun ollaan niin erityisiä’) ja tietenkin sertifikaatteja. Ja lopputulos: reisille menee.
Ja uskokaa, kun sanon tämän: jokainen noista mainitsemistani treeneistä, työkaluista ja koulutuksista ovat itsessään timanttia. Ei epäilystäkään. Niillä ei nimittäin saada korjattua systeemiä ja ihmiskuvaa, jotka ovat rikki. Ja jos et korjaa näitä kahta, rakennat aina ihmisten voimavaroja uudelleen ja uudelleen sille lattean ihmiskuvan kaaokselle, joka ne voimavarat alun perinkin vei. Pitää ja kannattaa kaivaa syvemmältä. Vika ei nimittäin ole itsessään lainkaan työkaluissa, metodeissa tai yksittäisessä rakenteessa. Ei sekään ole vasaran vika, jos lyöt itseäsi sillä päähän. Luo systeemi, usko ihmiseen, ajattele, kokeile, opi ja siten: kasvat ja olet jatkuvasti valmis.
Tämän puhelun paljastama oppi jälleen kerran oli, että lean-agile työkalustrategiana ja läpimenoaikahumppana saati kroonisena hukan metsästyksenä itseisarvoina ovat huonoja strategioita. Hukan poistaminen omasta prosessista saati läpimenoaikojen puolitus eivät kuin automaationa lisää arvoa asiakkaalle. Eivät tippaakaan.
Keskity työkaluihin ja hukkaan omassa prosessissasi, niin tuijotat edelleen vain omaa napaasi ja tehokkuuttasi ja unohdat kykysi tuottaa arvoa asiakkaalle.
Kun ymmärrys systeemistä ja sen lainalaisuuksista on heikko, silloin joko keksitään fraasit ‘Lean is shit’ tai ‘Hyvä idea, mutta ei toimi meillä’ ja/tai kokeillaan organisatorisessa ajatusjumissa uudelleen ja uudelleen vain samoja vanhoja työkaluja ja odotetaan niiden uudelleen nimeämisen tai niiden ulkoasun muutoksen auttavan. Siihen on siis syynsä, miksi markkinoilta löytyy aina niitä, jotka ‘brändäävät’ vanhoja työkaluja uusiksi, antavat niille uusia nimiä ja tarinoivat uuden ja kiiltävän hopealuodin ja uuden käärmeöljyn tuottavan ihmeitä heti, nyt ja väistämättä. Mutta tuo tapa toimii yhtä hyvin kuin lehmän maidontuoton lisääminen antamalla lehmälle uusi nimi.
Ei minulle soittanut johtajakaan enää usko siihen, että hukan metsästys ja läpimenoajan puolitus itsessään auttavat oikeastaan mihinkään heidän ongelmaansa. Hän ei enää usko, että nimen antaminen lehmälle parantaa sen kykyä tuottaa maitoa. Hän hoksasi, että pitää tutkia, mikä olosuhteissa ja koko systeemissä on pielessä.
Johtaja oli tyytyväinen, että hän soitti.
Ja voipi olla, että tuossa yrityksessä tullaan vielä tekemään suuria asioita.